a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 #

letra de konkari - nagasakin lapset

Loading...

kun lopun aikaa katsom-ssa silmät tulta leiskuvat
menneisyyden pajatsossa kolikoina keikkuvat
nuo muistot joiden kokijalle sattuma ei suonut koskaan rauhaa
kantapäiltä viikatemies kauan sitten karissut
kun jälkein päälle tuskaa lehti kerrallaan on varissut
ja askeleista kohtalotar tarpeisiinsa punoo surunauhaa

on historia kirjoitettu arpiin näissä kasvoissa
kun hammastikun virkaa hoitaa ajanratastoissa
eihän elämää voi luoda jos ei itse koskaan vuoda verta
ei kipu mitään muuta kun on vittuiluunkin turtunut
ei liene yhtään luuta näin pieneen särkyyn murtunut
vaan sydän kun se särkyy se särkyy ja se sattuu joka kerta

ei paljon paina lompakossa vuodet jotka vilistää
kun kantabaarin onkaloissa kolpakoitaa kilistää
ja joskus pistää pistää keuhkoihin
kun synkin mielin silittää yön selkää
ei kaipuun tulta sammuttanutut ahavointi tuulien
niin heikosti on vastustanut kosketusta huulien
se on se sama sointi, sama sävel, jota merimiehet pelkää

vaan ei seireeniä syyttää voi, se konsensus on vallinnut
kun on sen suhteen kehnosti kai elämäänsä hallinnut
on valinnut sen polun, kahlinnut on joka solun
halki karikon ja kolun, tanssinut on poika lopun valssia

odottaa vihreämpi laidun, kun en sovi niiden karsinaan
ja niin maan pölyyn painuu kun vuodet jatkavat marssiaan
kasvan ruusuja ohdakkeita, niiden neuloja tarvitaan
ja vaikeen elämän kappaleita parsitaan

läpi synkkien polkujen, sekä metsien kaukaisten
ja öisen kaupungin, taivaan ja helvetin
läpi mielen myrskyisen, tämän päivän ja huomisen
ja universumin, olen täällä vieläkin
halki vuosikymmenten, purojen ja järvien
hoviloiden noultujen[?], olen konkari ja muusta tiedä en

- nagasakin lapset

letras aleatórias

MAIS ACESSADOS

Loading...