a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 #

letra de 80-luvun lapset - matti johannes koivu

Loading...

koukeroiset nimet painuvat
pehmeään paperiin
he rakentavat tien jota pitkin kulkevat
tulevaisuuden tavarat
pikeepaidat ja kamerat
ja ne kamat joita ei voi kuvitella
ja päättymätön valovirta kulkee tampereelta helsinkiin
vanhat tiet hukkuvat ruohoon
ja jäävät unohduksiin

ja minä kadehdin 60-luvun virkamiesten naiivia utopiaa
ja minä vihaan sitä
minä kadehdin 60-luvun virkamiesten naiivia utopiaa
ja minä vihaan sitä

tien piti olla ikuinen
mutta sitä käytettiin vain kolkyt vuotta
vaikka se on nykyään ikuisuus
se ei riitä koska rakastin
sitä elämää jonka tunsin
no nyt se on eletty
eikä sitä saa takaisin
ja lepäämään ovat siirtyneet
menneet suunnittelijat
he jättivät minulle vain papereita
ja käytetyt utopiat

ja minä kadehdin 60-luvun virkamiesten naiivia utopiaa
ja minä vihaan sitä
minä kadehdin 60-luvun virkamiesten naiivia utopiaa
ja minä vihaan sitä

hylätyt huoltoasemat ja teidenvarsiparkkipaikat
eivät merkitse mitään niille
jotka kantavat 60-luvun utopiaa
ne eivät näe nousukauden kaunista rakennelmaa
jota lapset katsoivat
no mitä silloin todella näin
ja ymmärsinkö sitäkään
mutta kun sen kuulen jälkeenpäin
on se surullisempaa kuin mikään

ja minä kadehdin 80-luvun virkamiesten naiivia utopiaa
ja minä vihaan sitä
minä kadehdin 80-luvun virkamiesten naiivia utopiaa
ja minä vihaan sitä

sääksmäen sillan kahvil-ssa
pulisonkiposket istuivat juom-ssa kahvia
työmatkalla 60-luvulla
ja he tekivät tapaamisestaan muistion
piirsivät kunnanvaakunaan solmion
tuossa se on
vieläkin paperin kulm-ssa ilkk-m-ssa
minä laitan paperit koriin kun päivä päättyy
ja aikakausi
nyt lähden kotiin ja ymmärrän
että muistan koska olen jo elänyt vähän

- matti johannes koivu

letras aleatórias

MAIS ACESSADOS

Loading...