a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 #

letra de kaunis - jontti

tais olla valvominen ja alakerran antimet
jotka horjutti vaakaa kriittisen millin verran
psyykkeen pimeis pisteis kyti syyttään kamaa
tai rappiotaidet, ei oo rakentavaa
pääs meneen niin turskiks et disassosiaatio
selviytymismekanismi, ainoo vaihtoehto
ei mielisairaas maailmas oo mikään meriitti
leikkii yhteiskuntakelpost niinku eunukki

pirstaleinen pönttö, se on niinku kivireki
ehkä eksyit kotimatkal tai löysit mitä etit
mustas pyörtees kiehuu – on se romanttist!
friikkisirkukses jalkapuus – miten vastenmielist!
ehkä jotain ui liiveihin tuonpuoleisest
kylähullun pestist löys elämän tarkotuksen
vahva pitää pitää olla, se on pimee paradoksi
et systeemi on hirviö, joutuu ottaan rotsiin

(“kaunis… kaunis…”)
se kasvaa kauniis paikas, se on mysteeri ja elämä
(“suojassa vuoteessa huoneessa…”)
(“kaunis… kaunis…”)
se kasvaa kauniis paikas, se on mysteeri ja elämä
(“silmät selällään, en osaa levähtää…”)

latvakakkonen, hullu ku pullost tullu, joo’o
sekoon laskuista ja skidisti katkera oon
et dominoiva koulukunta douppaa lapset rahasta
allopaattinen lääketiede olevinaan ylivoimast
mut mä nään ton läpi – markkinointistrategian
superparadigman kivikovan propagandan
mustat mielet muka hyvinvointii rakentaa
ontto tietosuus yhteiskuntaa rikki nakertaa
käsittää kauneuden niinku narkissos
mun intuitio hälyttää, sisuksissa pisto
aina ku sä avaat suun, säälittävä olento
itsensä alentaneet tärkees bisnesistunnos
teidän rationaalisuus ei kestä päivänvaloa
niinku reaalipolitiikka, inhimillisyyt siin ei oo
mun frendit ei o numeroita, vaik oiski lepositeis
mikä meni puihin? kelaa sitä ite!

(“kaunis… kaunis…”)
se kasvaa kauniis paikas, se on mysteeri ja elämä
(“oon nähny miten kovimmatki murtuu…”)
(“kaunis… kaunis…”)
se kasvaa kauniis paikas, se on mysteeri ja elämä
(“niskat nyrjähtää, aivot revähtää…”)

sul on kaunis tajunta, teit kauniin valinnan
ku päätit elää ilman pelkoa niinku hannibal
se murtaa ihmisen ja eristää labyrinttiin
jokainen prakaa, turvautuu stunttiin
menetyksen kipu mitä kukaan ei voi ymmärtää
mut ykskään meistä ei oo yksin tääl
ku kauhuntunne kasvaa, annan nousta pintaan

hirviö on hyttynen, aamunkoitto siintää
se on niin fättii et taju lähtee sulautuun
horisonttiin harmaan kiven läpi porautuu
virtaa kirkas vesi, käsis puhdas multa
tuuli ulapalta, elvyttämään tulta
se oot aina sitä, ääretön ja kokonainen
jakautunu mieli vaikka valosta kasvoit
sitä ei voi kätkee – se paistaa kasvoist!
(“kaunis… kaunis…”)
se kasvaa kauniis paikas, se on mysteeri ja elämä
(“kaunis… kaunis…”)
(“hetken vielä hengitän, hetken enää pelätään…”)

- jontti

letras aleatórias

MAIS ACESSADOS